Iltapäivällä olin matkalla keskustaan ja nousin ratikkaan.
Viereeni istui nuori nainen, ja hän näytti karttaa puhelimesta.
Hän kysyi varovasti: "Anteeksi, missä on Oodi? Olen Italiasta."
Hymyilin ja sanoin, että jään pois samalla pysäkillä.
Puhuimme hitaasti suomea, koska hän opiskelee kieltä.
Kerroin, että Oodi on lähellä rautatieasemaa, ison puiston vieressä.
Hän kertoi rakastavansa lumisia katuja, vaikka on vähän kylmä.
Ratikka pysähtyi, ja näytin hänelle oikean oven ja suunnan.
Kiitimme toisiamme.
Hän sanoi "kiitos paljon", ja minä opin sanomaan "grazie".
Menimme Oodin eteen ja otimme nopeasti kuvan.
Kotimatkalla ajattelin, että kieli tuo ihmisiä yhteen.